Se Oikea auttaa sinua kasvamaan ihmisenä

Tarottulkitsijan puoleen käännytään usein rakkauteen ja parisuhteeseen liittyvissä asioissa. Sinkku on kiinnostunut kuulemaan, milloin Se Oikea ilmaantuu hänen elämäänsä. Parisuhteessa oleva haluaa puolestaan tietää, mihin suuntaan nykyinen suhde on menossa. Kannattaako sitä jatkaa. Onko nykyinen puoliso hänelle Se Oikea.

Olen pohtinut paljon Sen Oikean ja sielunkumppanin käsitettä omissa parisuhteissani, tarottulkitsijana ja yleisestä mielenkiinnosta psykologiaa ja henkisyyttä kohtaan. Mistä Sen Oikean tunnistaa, ja miten sen voi löytää? Miten Tosi Rakkaus ja itsetuntemuksen kehittäminen liittyvät toisiinsa?

Itse ajattelen, että Se Oikea ja sielunkumppani tarkoittavat käytännössä samaa asiaa. Niinpä käytän tässä artikkelissa näitä kahta käsitettä limittäin, lomittain ja rinnakkain tarkoittamassa… niin mitä? Otetaan asiasta selvää!

SE OIKEA ON KUIN LOTTOVOITTO – VAI ONKO?

Aika moni tuntuu ajattelevan, että ihmisellä voi olla vain yksi tai muutama merkittävä parisuhdekumppani elämänsä aikana. Se Oikea on siis harvinaisuus. Jotakin, mitä saattaa olla vaikea löytää. Ei ihan yhtä harvinainen kuin lottovoitto, mutta melkein.

Sielunkumppanuuteen yhdistetään myös ajatus siitä, että liitto on ”kirjoitettu tähtiin”. Tämä romanttinen ilmaisu saa ajattelemaan sitä, kuinka kaksi ihmistä kohtaa toisensa, rakastuu korviaan myöten ja elää onnellisina elämänsä loppuun saakka.

Moni tuntuu kuvittelevan, että kun Se Oikea löytyy, loppuelämä on kuin prinsessasadusta. Ongelmat ratkeavat itsestään, ja parisuhde on pelkkää ilotulitusta ja ruusuilla tanssimista. Mutta tämä ei tietenkään ole koko totuus, sillä kaikissa parisuhteissa ovat omat myötä- ja vastamäkensä.

Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että uskoin itsekin romanttiseen prinsessasatuun. Enkä vain sinisilmäisenä teinityttönä, vaan pitkälle aikuisikään saakka. Sillä näinhän meidät on mediakasvatettu ajattelemaan.

Me rakastamme tarinoita, joissa on onnellinen loppu. Joissa kaksi ihmistä voittaa välillään olevat esteet, saavat toisensa, ja ovat onnellisesti yhdessä, kunnes kuolema heidät erottaa. Ja jos tarinaan liittyy toisen pelastaminen tai uhrautuminen rakkaansa puolesta, olemme kahta vakuuttuneempia siitä, että tässä on nyt kyse Suuresta Rakkaudesta.

Titanic. Sinkkuelämää. Kauniit ja rohkeat… Täynnä räiskyvää intohimoa, hempeää romantiikkaa ja yllättäviä juonenkäänteitä.

Ja sitten on arki. Kahden ihan tavallisen ihmisen ihan tavallinen parisuhde pienine huippuhetkineen ja arkipäiväisine riitoineen. Kuka käy tällä viikolla kaupassa. Kuka kuskaa lapsia hoitoon. Miten kasvatusvastuu jaetaan. Onko tarpeeksi omaa aikaa. Onko tarpeeksi yhteistä aikaa. Onko sopiva määrä seksiä. Kuka tekee enemmän ja kuka vähemmän. Kuka on nalkuttava marttyyri, ja kuka pakoilee vastuuta vetäytymällä omaan poteroonsa.

Aika kaukana prinsessasadusta, vai mitä?

PRINSESSAUNELMISTA PYYKKIVUORTEN KESKELLE

Siinä vaiheessa, kun parisuhteen arki ei tunnu vastaavan Tosi Rakkaudesta muodostunutta käsitystä, koko juttu alkaa epäilyttää.

Ei niin, että olisimme ensimmäisenä kyseenalaistamassa tuota meille huolellisesti syötettyä pajunköyttä, eli epärealistista rakkauskäsitystä. Ehei! Me kyseenalaistamme parisuhteen, jota parhaillaan elämme. Sen ihan tavallisen ja arkipäiväisen, jota eivät elä Ridge ja Brooke Kauniiden ja Rohkeiden yltäkylläisissä kulisseissa, vaan Matti ja Maija Oulun Toppilassa.

Matti miettii, että parisuhteessa on pakko olla jotakin vikaa, kun kaikki ei suju ”kuin Strömsössä”, vaan riidellään päivästä toiseen samoista asioista. Ehkä se johtuu Maijasta, joka tuntuu stressaavan kaikesta. Maija puolestaan on melko vakuuttunut siitä, että ongelma on Matissa, jolla on tapana vetäytyä läppärinsä kanssa sohvan perimmäiseen nurkkaan tai häipyä omiin harrastuksiinsa. Sitä ei vaan kiinnosta.

Alkaa vimmattu syyllisten etsintä. Ja pian päädytään pohtimaan, voiko nykyinen kumppani olla itselle Se Oikea. Ehkä me olemme liian erilaisia. Ehkä me olemme väärät ihmiset toisillemme, kun homma ei toimi (itsestään). Lopulta ongelma ”ratkaistaan” heittämällä hanskat tiskiin.

AVIOLIITTOJEN HAUTAUSMAALLA

Palataanpa hiukan taaksepäin, Sen Oikean määrittelyyn. Jos Se Oikea on jotakin harvinaista ja vaikeasti saavutettavaa, on tietenkin olemassa suuri todennäköisyys, että moni on parhaillaan parisuhteessa väärän ihmisen kanssa. Itse asiassa varmaan suurin osa ihmisistä.

Onkos tuo nyt sitten kumma, jos puolet avioliitoista päätyy eroon.

Ja kuitenkin ihmisellä on luontainen tarve löytää itselleen pitkäaikainen parisuhdekumppani. Joku, jonka kanssa jakaa elämän pienet ja suuret asiat. Kokea rakkautta ja hyväksyntää. Kasvaa ja laajentua. Minusta tässä on suuri ristiriita. Voiko elämä todellakin tukea näin valtavaa resurssien tuhlausta, kuin avioerotilastot antavat ymmärtää?

Omasta kokemuksesta tiedän, että on helppoa järkeillä parisuhde roskikseen vetoamalla väärään valintaan. Tähän päädytään siinä vaiheessa, kun puolisoiden välille syntynyttä negatiivisuuden kierrettä ei saada muulla tavalla katkaistua. Mutta poistuvatko ongelmat? Eivät. Ne kannetaan mukana seuraaviin suhteisiin.

Kukaan ihminen ei ole täydellinen. Me kaikki olemme enemmän tai vähemmän vajavaisia ja keskeneräisiä, ja meillä jokaisella on omat haavamme kannettavana. Omat ristimme, kuten ystävälläni on tapana sanoa. Näine taakkoinemme, jotka ovat usein lapsuuden perua, me lyömme hynttyyt yhteen, ja alamme rakentaa yhteistä elämää. Eikä aikaakaan, kun kaksi Sisäistä Lasta ryhtyy riitelemään.

Mistä tämä johtuu? Miksi näin käy lähes väistämättä? En jaksa uskoa, että parisuhdeongelmien yleisyys johtuu Sen Oikean harvinaisuudesta, tai ihmisten sopimattomuudesta toisilleen. Vastausta on lähdettävä etsimään psykologiasta ja siitä, kuinka ihmismieli toimii.

HUOM! NYT EI OLE PUHE SELLAISESTA PARISUHTEESTA, JOSSA ON VAKAVIA TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA UHKAAVIA ONGELMIA KUTEN LÄHISUHDEVÄKIVALTAA. Jos olet parisuhteessa, jossa joudut pelkäämään oman turvallisuutesi tai mielenterveytesi puolesta, ole itsesi paras ystävä ja lähde pois. Pelko ei opeta mitään vaan rajoittaa, lamaannuttaa ja lyttää itsetuntoa.

PARISUHTEESSA KUMPPANI ON PEILI

Psykologiassa ajatellaan, että elämänkumppani sekoittuu mielen ja tunteiden tasolla helposti varhaislapsuuden hoivaajaan, kuten äitiin tai isään. Tätä ilmiötä kutsutaan peilaamiseksi, ja se tapahtuu tiedostamatta, eli ilman että sinun tarvitsee sen kummemmin miettiä asiaa.

Peilaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että odotamme puolison olevan eräänlainen äidinkorvike. Ja mikäs onkaan lapsen näkökulmasta äidin tärkein tehtävä? No, tehdä lapsi onnelliseksi.

Odotat siis tiedostamattasi, että kumppani tekee sinut onnelliseksi. Että hän täyttää kaikki tarpeesi, ja saa sinut tuntemaan itsesi tyytyväiseksi, kylläiseksi, turvalliseksi ja mukavaksi. Huh huh! Kun miettii, kuinka kova homma vauvan tyytyväisenä pitämisessä on… niin entäs aikuisen onnellisuuskriteerien täyttäminen?

Lapsuudenkokemuksissa on eroja. On järkeenkäypää, että vaikea lapsuus jättää haavoja, jotka vaikuttavat parisuhteeseen. Mutta entä jos lapsuutesi oli ihan onnellinen? Anteeksi vain, mutta et pääse Varjoasi pakoon tässäkään tapauksessa.

Lapsen ja vanhemman suhde toimii niin, että se aiheuttaa aina lapselle jonkinasteisen ”trauman” ja ”vaille jäämisen” tunteen. Lapsenhan on ennemmin tai myöhemmin päästettävä irti hoivaajastaan, ja opittava seisomaan omilla jaloillaan. Tämä itsenäistymisprosessi on aina enemmän tai vähemmän kivulias (sillä kuka nyt mielellään luopuu 24/7 täysihoidosta vailla huolia ja murheita).

Haavoja on siis lähtökohtaisesti meistä jokaisella. Ihan joka iikalla. Ja mitä kivuliaampi itsenäistymisprosessi sinulla on takanasi, sitä suuremmat paineet kasaantuvat kumppanisi harteille. Asetat hänet mahdottoman tehtävän eteen: tekemään sinut yhtä onnelliseksi ja huolettomaksi kuin olit silloin, kun tuhisit vauvana äitisi rinnalla.

RAKASTUMISEN HUUMA KATOAA NOPEASTI

Rakastuminen on balsamia itsenäistymisprosessin aiheuttamille haavoille ihmisen sisimmässä. Se saa sinut kokemaan juuri niitä tunteita, joista jouduit luopumaan siinä vaiheessa, kun äitisi päätti sulkea maitobaarin ja lähettää sinut maailmalle.

Koet rakastettusi kanssa ihanaa yhteenkuuluvuutta, yhteisymmärrystä ja harmoniaa. Jos jokin pelko tai epäilys käväisee mielessäsi, sinun on helppo työntää se syrjään. Mikä muka voisi mennä pieleen?

Rakastuminen on kuitenkin fyysisesti ja psyykkisesti kuluttava olotila, eikä se voi jatkua loputtomiin. Jotta parisuhteen osapuolet säilyttäisivät normaalin toimintakykynsä ja elinvoimansa, suhteessa on oltava tietty määrä itsenäisyyttä. Ollaan siis uuden itsenäistymisprosessin edessä.

Kun rakastumisen huuma haihtuu (ja tähän menee yleensä parista kuukaudesta korkeintaan pariin vuoteen), jonkinasteinen pettymys iskee aina vasten kasvoja. Ruusunpunaisten lasien riisuminen paljastaa kumppanisi epätäydellisyyden, ja samalla myös omat haavasi alkavat nousta pintaan.

Pian löydät itsesi keskeltä parisuhteen arkea, jossa kumppanisi heijastaa sinulle armottomasti omaa Varjopuoltasi (eli niitä ei-niin-mairittelevia ominaisuuksia itsessäsi, joita et ensimmäisenä esittele toisille ihmisille). Mukaan kuvioihin tulee esimerkiksi mustasukkaisuutta, kilpailua, kateutta ja syyllistämistä.

Epämukavuutesi kasvaa, ja saatat alkaa epäillä koko parisuhdetta. Ehkä et ole minulle Se Oikea, kun et pysty tekemään minua onnelliseksi.

ONNELLISUUS KUMPUAA SISÄLTÄPÄIN

Totuus kuitenkin on, ettei toinen ihminen voi tehdä toista ihmistä onnelliseksi. Ei, vaikka kuinka rakastaisi, tukisi ja haluaisi auttaa. Sillä onnellisuus ei ole jotakin, mitä voi antaa toiselle. Se kumpuaa sisältäpäin, ihmisestä itsestään. Se kumpuaa siitä henkisestä tasapainosta joka saavutetaan, kun ryhdytään tekemään töitä oman Varjopuolen kanssa.

Vanha viisaus kuuluu: jotta voit rakastaa toista ihmistä, sinun on opeteltava rakastamaan itseäsi. Itsensä rakastaminen edellyttää itsensä hyväksymistä kokonaisena, eli ”hyvine” kuin ”huonoine” puolineen. Ja tähän Varjotyöskentelyssä tähdätään.

Mitä asioita sinun on vaikea hyväksyä itsessäsi? Mitä tunteita ja ajatuksia häpeät? Varjotyöskentely on rankkaa, mutta palkitsevaa. Siinä nostetaan oikein lihava kissa pöydälle, eli tuodaan kaappeihin tungetut luurangot, vanhat haavat ja traumat tietoisen mielen tasolle. Niitä ei enää peitellä eikä pakoilla, vaan kohdataan omat vaikeat tunteet sellaisina kuin ne nousevat.

Itsensä kohtaaminen hyväksyvästi ja myötätuntoisesti avaa mahdollisuuden syvälliselle muutokselle. Kun tuot oman keskeneräisyytesi rohkeasti päivänvaloon, saat tilaisuuden nähdä kipukohtiesi vaikutuksen omaan elämääsi ja ihmissuhteisiisi. Ehkä huomaat, ettei riita johtunutkaan kumppanistasi, vaan hänen varomattomat sanansa repivät auki jonkin vanhan haavasi, ja saivat sinut ylireagoimaan.

Tiedostaminen on avain negatiivisuuden noidankehän murtamiseksi. Se laajentaa näkökulmaa, ja kannustaa ottamaan vastuuta omasta toiminnasta. Kun tiedostat, mikä saa provosoitua Varjopuolesi esiin vaikkapa parisuhteessasi, sinun on mahdollista opetella rakentavampia reagointitapoja.

Jos takanasi on erittäin vaikeita kokemuksia, tai koet muuten vain tarvitsevasi apua näiden asioiden työstämisessä, suosittelen lämpimästi käyttämään tässä prosessissa apuna ammattitaitoista psykoterapeuttia.

Mutta hetkinen, tarkoittaako tämä nyt sitä, ettei Sitä Oikeaa tai sielunkumppania ole olemassakaan? Tai että kuka tahansa voi periaatteessa olla Se Oikea?

Ei tarkoita. Minä uskon vankasti sielunkumppanuuteen ja rakkauden voimaan. Minä uskon, että harva kohtaaminen tässä elämässä on pelkkää sattumaa. Meillä kaikilla voi olla toisillemme jotakin arvokasta opetettavaa, ja mitä suurempi rakkaus, sen syvemmälle opetus voi juurtua.

Suurin osa ihmisistä ei aiheuta meissä sen syvempiä tunteita. Mutta silloin kun kysymyksessä on molemminpuolinen rakkaussuhde, ainekset Tosi Rakkauteen ja itseymmärryksen kasvuun ovat olemassa.

SE OIKEA OSOITTAA SINULLE KIPUKOHTASI

Se Oikea (ja minusta näitä voi hyvinkin olla useita elämän aikana) on ihminen, jonka tehtävänä on tuottaa sinulle jokin tärkeä oivallus itsestäsi. Minulle on käynyt näin kerran, ja tuo kokemus muodostaa tärkeän rajapyykin elämässäni. Itse parisuhde oli hyvin kaukana prinsessasadusta, ja se pyyhkäisi maton altani raadollisella tavalla. Mutta samalla se sai silmäni avautumaan Varjopuoleni ja omien haavojeni suhteen.

Sanotaan, ettei sielunkumppanuuteen perustuva rakkaus jätä kumpaakaan osapuolta kylmäksi. Uskon, että tämä johtuu pitkälti siitä henkilökohtaisesta kasvuprosessista, jota jompikumpi tai molemmat osapuolet käyvät läpi suhteen aikana. Ruusunpunaisen romantiikkahötön sijaan Tosi Rakkaudessa ollaan omien haavojen äärellä, ja usein ihan reilusti vereslihalla.

Sen Oikean kanssa oleminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita pelkkää draamaa ja tuskaa. Jos molemmat osapuolet tiedostavat oman kasvuprosessinsa, ja osaavat suhtautua toiseen ”peilinä”, negatiivisuuden noidankehä katkeaa. Syyttelyn sijaan voidaan rakentaa avoimuutta ja luottamusta, ja opiskella elämää yhdessä.

Uskoakseni avioerojen yleisyys selittyy sillä, että aika harvoin parisuhteen molemmat osapuolet tiedostavat omat traumansa, ja ovat valmiita työstämään niitä. Ehkä molemmat ovat yhtä pihalla itsensä suhteen, ja negatiivisuuden kierre imaisee heidät helposti mukaansa.

Tai ehkä toinen on jo tehnyt töitä Varjonsa kanssa, mutta toinen ei halua kuulla sanaakaan moisesta ”hölynpölystä”. Tuhoisaan kierteeseen päädytään siinä vaiheessa, kun tiedostavan osapuolen voimat kannatella suhdetta yksinään alkavat loppua.

RAKKAUS KANNUSTAA MUUTOKSEEN

On turhauttavaa yrittää saada parisuhdekumppani näkemään asiat pintaa syvemmältä, jotta syyttelyn ja väistelyn noidankehästä löytyisi ulospääsytie. Niin paksua rautalankaa ei löydykään, että ihminen ymmärtäisi sellaista, mihin hän ei ole valmis.

Kun kyseessä on itselle rakas ja tärkeä ihminen, on todella piinaavaa todistaa suhteen luhistumista. Mutta toista ihmistä ei voi muuttaa, ellei hän itse halua muuttua. Tämä on asia, joka täytyy valitettavasti vain hyväksyä osana elämää. Meillä jokaisella on oma polkumme kuljettavanaan, eikä asioita voi kiirehtiä.

Jos parisuhteen toinen osapuoli ei ole valmis ottamaan vastuuta omasta onnellisuudestaan, et voi tehdä paljoakaan hänen hyväkseen. Sen sijaan voit tehdä itsellesi palveluksen, ja puhaltaa pelin poikki. Parisuhde voi onnistua vain siinä tapauksessa, että molemmat ovat valmiita ottamaan vastuuta itsestään ja suhteesta.

Sanotaan, että rakkaus voi siirtää vaikka vuoria. Ja niin se voikin. Rakkaus on loistava motivaattori, kun puhutaan syvällisestä elämänmuutoksesta. Ja mitä suurempi rakkaus – Se Oikea! – sitä enemmän se potkii oikeaan suuntaan. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että muutos johtuisi toisesta ihmisestä. Muutos lähtee aina ihmisen omasta oivalluksesta, oman herkkyytensä ja haavoittuvuutensa ymmärtämisestä, ja omasta halusta eheytyä.

Usein ihminen havahtuu muutostarpeeseen vasta menetettyään jotakin oikein tärkeää. Klassinen esimerkki on alkoholisti, joka juo työpaikan, perheen ja parisuhteen. Mitä syvemmät haavat ja kovemmat traumat, sitä enemmän pitää löytyä rohkeutta ja motivaatiota niiden kohtaamiseen.

Silloin kun oman Varjopuolen kohtaaminen tuntuu erittäin vaikealta, ihminen väistelee ja pakenee viimeiseen saakka. Vasta siinä vaiheessa, kun pohjakosketus on saavutettu ja kaikki menetetty, löytyy riittävästi motivaatiota kohdata oma itsensä.

Onkin tosi surullista, että muutostarpeeseen havahdutaan usein vasta sen jälkeen, kun on liian myöhäistä. Kun parisuhde on jo heitetty roskikseen, ja sillat on poltettu joka suuntaan. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tärkeintä on, että negatiivisuuden kierre katkeaa jossakin vaiheessa, eikä samaa painolastia raahata mukana seuraaviin ihmissuhteisiin.

SE OIKEA LÖYTYY, KUN OLET VALMIS

Yleisesti tunnutaan ajattelevan, että Se Oikea on jotakin harvinaista, satumaista ja upeaa. Ihminen, jonka kohtaaminen toimii ihmelääkkeen tavoin, poistaen kaikki ongelmat elämästäsi.

Minä olen nykyisin taipuvainen ajattelemaan, että Sen Oikean löytäminen ei vaadi sen kummempia ponnisteluja. Jos lähdet ihmisten ilmoille ja annat yhteyden syntymiselle mahdollisuuden, elämä järjestää asian sinun puolestasi.

Sen sijaan on valitettavan harvinaista, että ihminen tiedostaa omat sisäiset haavansa, ja on valmis työskentelemään niiden kanssa oma-aloitteisesti ollakseen valmis tasapainoiseen ihmissuhteeseen. Jos etsit toisesta ihmisestä itsellesi Parantajaa tai Pelastajaa, luvassa ei ole Suurta Rakkaustarinaa, vaan tuskaa ja pettymystä.

Ehkä Se Oikea on ennemminkin tilanne, kuin joku tietty ihminen. Se on tilanne, jossa olet valmis vastaanottamaan tärkeän opetuksen, jonka elämä ojentaa sinulle parisuhteen muodossa. Sitten kun olet valmis ottamaan vastuun itsestäsi ja omasta onnellisuudestasi, paljastamaan haavoittuvuutesi, ja kasvamaan ihmisenä.

Tässä prosessissa toinen ihminen toimii peilinä, ja parhaimmillaan myös tukena. Mutta hän ei voi kasvaa sinun puolestasi.

Pienellä näkökulman muutoksella voi olla perustavanlaatuiset seuraukset parisuhteessa. Luopumalla syyllisen etsinnästä (siitä toisesta ihmisestä), ja kääntämällä huomiota omaan itseensä, saattaa kokea loistavan valaistumisen kokemuksen.

Annan konkreettisen esimerkin. Matti ja Maija riitelevät toistuvasti siitä, että Maija käy tanssikurssilla. Matti valittaa, että harrastukseen kuluu liikaa aikaa ja rahaa, mutta todellisuudessa hän on salaa mustasukkainen ja pelkää, että Maija löytää kurssilta ”jonkun paremman”. Ongelman ydin ei siis olekaan Maijan kurssilla käyminen, vaan Matin asenne tätä sinällään harmitonta harrastusta kohtaan. Jotta riitely loppuisi, Matin on työstettävä omaa epävarmuuttaan, jota hänen on vaikea myöntää Maijalle tai edes itselleen. Siis omaa Varjopuoltaan.

Jos parisuhteen molemmat osapuolet ovat psykologisesti tiedostavassa vaiheessa, ja valmiita työstämään omia haavojaan yhdessä, suhteella on hyvät edellytykset kantaa pitkälle. Tässäkään tapauksessa ei toki vältytä niiltä hetkiltä, kun huudetaan toisille naama punaisena. Sillä ihmisiähän me vain olemme. Jatkuvasti keskeneräisiä. Jatkuvasti oppimassa.

Mutta kun molemmat uskaltavat olla avoimesti ja rehellisesti sitä mitä ovat, eikä omia kipukohtia ole tarpeen piilotella, riidat saadaan nopeasti selvitettyä. Ei ole tarvetta jäädä pyörimään loputtomiin negatiivisuuden noidankehään.

Oman määritelmäni mukaan Se Oikea on ihminen, joka auttaa sinua kasvamaan. Hän osoittaa sinulle pahimmat kipukohtasi, kannustaa sinua työstämään niitä, ja auttaa sinua nousemaan niiden yläpuolelle. Häntä kohtaan tuntemasi rakkaus motivoi sinua kohtaamaan Varjopuolesi, astumaan oman mukavuusalueesi ulkopuolelle, ja olemaan avoin ja haavoittuvainen.

Se Oikea on peili, joka näyttää sinut sellaisena kuin olet. Vajavaisena ja silti niin täydellisenä. Aitona, kokonaisena ihmisenä.

♥ Anna ♥

KUVAT: Pixabay ja Unsplash

 

LUE LISÄÄ

Tarot & rakkaus: TOP 3 korttia uuteen suhteeseen

Intuitio on kuudes aistimme

Lumoisa testaa: meditointisovellukset älypuhelimeen ja tablettiin

2 ajatusta aiheesta “Se Oikea auttaa sinua kasvamaan ihmisenä”

  1. Paluuviite: Syyspäiväntasaus tuo syksyn tullessaan - LUMOISA TAROT

  2. Paluuviite: Lokakuun taroskooppi - LUMOISA TAROT

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti!