Varjo on ihmisen pimeä puoli

Henkisellä polulla törmää usein sellaisiin käsitteisiin kuin varjo, varjominä ja varjotyöskentely. Jos mietit, mitä ne mahtavat tarkoittaa, lue eteenpäin.

Tässä varjotyöskentelyä käsittelevässä artikkelisarjan ensimmäisessä osassa selvitän kaiken olennaisen varjominästä. Kerron, miten varjo muodostuu, millainen se on, ja miten se vaikuttaa meidän elämäämme.

Sarjan seuraavissa osissa syvennymme varjotyöskentelyyn. Esittelen monia käytännöllisiä ja tehokkaita keinoja, joiden avulla oman varjon voi ottaa hallintaansa, ja vähentää sen negatiivista vaikutusta elämässään.

Lähdemme liikkeelle kehon ja aineellisen maailman tasolta, minkä jälkeen syvennämme näkökulmaa mielen ja hengen tasolle. Sinulla ei tarvitse olla aikaisempaa kokemusta psykologisesta työskentelystä, sillä voit edetä rauhassa omaan tahtiisi.

Varjotyöskentely on sinua varten, jos kaipaat elämääsi lisää tasapainoa, selkeyttä ja mielenrauhaa. Jos haluat olla itsevarmempi ja avoimempi, ja toteuttaa unelmiasi. Jos haluat kehittää itseäsi, ja päästä eteenpäin henkisellä polullasi.

Sanat ”varjo” ja ”varjotyöskentely” saattavat herättää joissakin ihmisissä epäluuloa ja pelottavia mielleyhtymiä.

Kyse ei kuitenkaan ole mistään hämäräperäisestä rituaalista vaan aivojumpasta, jota jokaisen henkisellä polulla kulkevan ihmisen on tehtävä päästäkseen eteenpäin.

Varjotyöskentelyllä tähdätään tiedostavuuden ja valinnanvapauden palauttamiseen ihmiselle itselleen, ja tämä tapahtuu poistamalla esteet näiden tieltä.

”Tämän pimeyden muodon minä tunnistan omakseni.”

William Shakespeare

Varjo muodostuu erillisyyden kokemuksesta

Varjo eli varjominä on ihmisen psyykkinen pimeä puoli, joka lymyää alitajunnan ja tietoisuuden rajamaastossa.

Se vaikuttaa monin tavoin meidän elämäämme, määräten muun muassa, mitä voimme ja emme voi tehdä, mikä vetää meitä puoleensa, ja mitä välttelemme kaikin keinoin.

Varjo vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kaikilla elämänalueilla. Se päättää, millaisia ihmisiä arvostamme ja millaisia tuomitsemme. Kuinka paljon rahaa meillä on omasta mielestämme oikeus ansaita, ja miten käytämme sitä.

Varjo sanelee, miten toimimme vanhempina, puolisoina ja työntekijöinä. Se vaikuttaa itseluottamukseemme, minäkuvaamme ja siihen, millaisia ihmisiä vedämme puoleemme.

Varjo määrää, mitä puoluetta äänestämme, ja mihin uskontokuntaan kuulumme (jos kuulumme). Missä asumme. Mitä syömme. Mitä harrastamme. Miten pukeudumme. Missä asioissa onnistumme, ja missä todennäköisesti epäonnistumme.

”Varjo on kirjoittanut meille valmiin roolin, jota esitämme sokeasti kaikissa tilanteissa, niin töissä kuin rakkaudessakin.”

Debbie Ford

Varjon alkujuuret ovat erillisyyden kokemuksissa, joita jokaiselle meistä alkaa kertyä heti syntymästä lähtien. Erillisyys aiheuttaa pelkoa, vihaa ja muita negatiivisia tunteita, jotka ovat varjon rakennusainetta.

Nykykäsityksen mukaan varjominä herää henkiin, kun ihminen kokee vauvana ensimmäisen erillisyyden kokemuksensa.

On tärkeää huomata, että varjon muodostuminen ei edellytä mitään dramaattista tapahtumaa, tai erityisen ankeita lapsuuden olosuhteita. Siihen riittää mikä tahansa negatiiviseksi koettu tapahtuma, ja näitä osuu meistä jokaisen kohdalle silloin kun olemme pieniä.

Sinun varjosi saattoi syntyä, kun kätilö läpsäytti pakaroitasi saadakseen sinut parkaisemaan ensi itkusi. Tai ehkä säikähdit jotakin yllättävää ääntä tai kirkasta valoa.

Psyyken pimeä puoli saa siis alkunsa hyvin varhain, pian syntymämme jälkeen. Toden teolla varjo alkaa kuitenkin muodostua siinä vaiheessa, kun meistä aletaan kasvattaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia.

Kun lapsi kasvaa ja kehittyy, ympäristö alkaa kohdistaa häneen enemmän ja enemmän odotuksia.

Vanhemmat, sukulaiset, ystävät, naapurit ja opettajat alkavat osoitella hänessä tiettyjä piirteitä, jotka jaetaan kahteen ryhmään: hyviin eli kannustettaviin, sekä huonoihin eli tukahdutettaviin.

Koska lapsi haluaa olla rakastettu, kuulua joukkoon ja suojella itseään erillisyyden tuskalta, hän menee leikkiin mukaan.

Hän alkaa kehittää itsessään niitä piirteitä, joita ympäristö pitää hyväksyttävinä, ja tukahduttaa niitä piirteitä, joista hän saa negatiivista palautetta.

Näin ihmisen minuus jakaantuu kahtia. Muodostuu ”hyvä” egominä ja ”paha” varjominä.

Kokonaisuudessaan nämä kaksi muodostavat rakennelman, joka kutsutaan valeminuudeksi, ja jonka alle ihmisen todellinen itse hautautuu.

Varjo syntyy jokaiselle meistä, olipa lapsuutemme millainen tahansa.

Ihmisen kasvuolosuhteilla on kuitenkin vaikutusta siihen, millaiseksi juuri hänen varjonsa muodostuu, ja miten sitä voi lähteä purkamaan.

Niinpä varjotyöskentelyssä kiinnitetään usein huomiota tärkeisiin kiintymyssuhteisiin ja varhaislapsuuden tapahtumiin.

Varjo tekee meistä inhimillisiä

Teorian varjominästä kehitti kuuluisa sveitsiläinen psykologi Carl Jung, joka oli psykoanalyysin isäksi kutsutun Sigmund Freudin oppilas ja kollega.

Jung kuvaili varjon luovan ihmisen minuuden ympärille illuusion sumun, jonka avulla ihminen välttelee epämukavia tunteita ja pahoiksi kokemiaan piirteitä itsessään. Näin varjo saa lisää voimaa ja määräysvaltaa ihmisen suhteen.

”Jokainen meistä kantaa varjoa, ja mitä vähemmän hän ilmentää sitä tietoisesti, sitä mustempi ja voimakkaampi se on. Varjo muodostaa alitajuisen ansan, joka tekee tyhjäksi kaikki hyvät aikomuksemme.”

Carl Jung

Varjo on siis se puoli itsessäsi, jota häpeät ja jonka haluat piilottaa toisten katseilta.

Se koostuu enimmäkseen negatiivisesta aineksesta, mutta se voi pitää sisällään myös valtavan määrän hukattua potentiaalia: lahjakkuutta, taitoa, tarpeita ja toiveita, jotka on työnnetty syrjään ympäristön painostuksesta.

Varjo on kaikki se mitä me salailemme, ”luurangot kaapissa”, kaikki sellainen minkä haluaisimme mieluummin unohtaa. Ja osan siitä olemme todella onnistuneet siirtämään pois tietoisesta mielestämme.

Varjoa on kuitenkin mahdotonta piilottaa.

Ja mitä enemmän sitä yrittää estää näkymästä, sitä varmemmin se pulpahtaa pintaan aina silloin, kun itsekontrollimme herpaantuu esimerkiksi sairauden, väsymyksen tai stressin seurauksena.

”Jos yrität peittää vihasi, pelkosi, epävarmuutesi, kateutesi ja seksuaalisuutesi, varjo saa lisää energiaa käyttöönsä. Ja se käyttää sitä häikäilemättömästi. Kun pimeä puoli kääntyy sinua vastaan, seuraa kaaos.”

Deepak Chopra

Varjo on musta, pelokas ja itsetuhoinen. Se on se puoli ihmisessä, joka arvostelee ja tuomitsee itseään ja muita, riitelee ja mököttää, sabotoi kaikki yritykset saavuttaa jotakin parempaa, ajattelee synkkiä ajatuksia, ja puhuu rumasti läheisilleen.

Ja toisaalta, varjominä on erittäin olennainen osa ihmistä: se on osa, joka tekee meistä inhimillisiä. Niinpä varjosta ei kannata syyllistyä, eikä sitä pidä vihata. Kaikki tällainen vain lisää varjon voimaa.

Meillä jokaisella on oma varjomme, ja se tekee meistä ihmisiä.

Ilman heikkouksiamme ja keskeneräisyyksiämme olisimme täydellisiä jumalankaltaisia olentoja, eikä meillä olisi ollut mitään tarvetta syntyä ihmiskehoihimme.

”Jokaisella ihmisellä ja ihmisryhmällä on varjonsa; se ei tee meistä pahoja. Se tekee meistä inhimillisiä. On tärkeää, ettemme vihaa varjoa, koska se koostuu lopulta vain haavoittuneista osistamme, jotka täytyy parantaa.”

Marianne Williamson

Varjoon ei kuitenkaan pidä suhtautua liian kevyesti, sillä saadessaan meistä yliotteen se voi aiheuttaa suurta tuskaa elämässämme.

”En tiedä mikä minuun meni” -tyyppisten tilanteiden seurauksena on rikottu avioliittoja, hankkiuduttu loppuelämäksi pyörätuoliin, ja tehty murhia.

Varjon monet ilmenemismuodot

Arkielämässä varjon vaikutus ilmenee monin tavoin.

Kun nalkutat jälleen kerran puolisollesi lattialla lojuvista sukista. Kun lupaudut ylitöihin, vaikka tiedät tarvitsevasi lepoa. Kun dieettisi tai tupakkalakkosi päättyy taas kerran repsahdukseen.

Kun tuhlaat säästösi uusiin kenkiin, vaikka sinulla on niitä jo enemmän kuin riittävästi. Kun karjut lapsellesi ja tunnet jälkeenpäin olevasi maailman huonoin vanhempi. Tai kun epäröit tarttua lupaavan oloiseen tilaisuuteen, koska pelkäät epäonnistuvasi.

”Varjomme määrää, elämmekö onnellista, menestyksellistä ja huoletonta elämää vai taistelemmeko raha-asioidemme, ihmissuhteidemme, uramme, luonteemme, rehellisyytemme, minäkuvamme tai jonkin riippuvuuden kanssa.”

Debbie Ford

Laajemmassa mittakaavassa varjon vaikutus on vieläkin negatiivisempi.

Avaa televisio ja katso, millaisia uutisia maailmalta tänään esitetään. Sota ja väkivalta, köyhyys, nälkää näkevät lapset, yksinäisyys ja syrjäytyminen, pakolaisuus ja luonnon tuhoutuminen ovat kaikki varjon ilmenemismuotoja.

Yksilöllisen varjominän ohella on nimittäin olemassa myös suurempi tumma pilvi, joka roikkuu meidän kaikkien yläpuolellamme. Sitä nimitetään kollektiiviseksi alitajunnaksi.

Omien henkilökohtaisten varjojemme kautta jokainen meistä liittyy osaksi tuota suurempaa kokonaisuutta, ja ruokkii sitä omalla energiallaan.

”Kollektiivinen alitajunta pitää sisällään koko ihmiskunnan henkisen perinnön, ja se syntyy uudelleen jokaisen yksilön aivoissa.”

Carl Jung

Varjo saa meidät uskomaan, että elämme omissa erillisissä kuplissamme ja että olemme ensisijaisesti ”minä”.

Minuuden jakautumisen myötä syntyneen valeminän ainoana tavoitteena on säilyttää oma olemassaolonsa. Niinpä se liittoutuu muiden samanhenkisten minuuksien kanssa, ja nämä ryhtyvät sotaan toisia liittoutumia vastaan.

Valeminuuksien liittoutumat perustuvat esimerkiksi ihonväriin, kansallisuuteen, uskontokuntaan, sukupuoleen ja tulotasoon.

”Sinä ja minä olemme perineet vihamielisyyden. Se tulee varjolta, jonka sisältö on ihmisen rakennelma. Varjo luo ajatuksen niistä, ihmisistä, jotka ovat vieraita ja erilaisia kuin me. Ne haluavat vahingoittaa meitä ja viedä meiltä sen, mitä arvostamme. Toisin kuin me, ne eivät oikein ole edes ihmisiä. Meillä on oikeus taistella niitä vastaan, jopa tuhota ne. Tämä näkymätön ajatusmalli, joka muovaa monien mieliä ja säilyy hengissä sukupolvesta toiseen horjuttaen rationaalista ajattelua, on varjon arkkityypin ydin.”

Deepak Chopra

Todellisuudessa me kaikki olemme kuitenkin yhtä ja samaa elämänenergiaa. Se virtaa kaikkialla, ja liittää meidät toisiimme, luontoon ja koko maailmankaikkeuteen.

Monissa uskonnoissa maailman pahuuteen etsitään selitystä Paholaisesta, demoneista tai jopa rankaisevasta Jumalasta. Mutta vakuuttavamman selitysmallin mukaan pahuus on meidän ihmisten oma luomus.

Se kumpuaa psyyken pimeästä puolesta eli varjosta.

Tämä on mielestäni erittäin käänteentekevä ja toivoa antava oivallus ihmiskunnan henkisessä kehityksessä, sillä siitä seuraa tärkeä vastuunsiirto jostakin epämääräisestä, ulkopuolisesta tuhovoimasta ihmisille itselleen.

Kun ymmärrämme, että luomme ja ylläpidämme itse maailman pahuutta, emme voi enää syyttää ongelmistamme Jumalaa, Jeesusta, kohtaloa, pahoja henkiä tai muuta itsemme ulkopuolista voimaa.

Tällöin ymmärrämme myös sen, että uhriutuminen ja passiivinen pelastuksen odottelu eivät johda mihinkään, vaan meidän on itse ryhdyttävä toimenpiteisiin pimeyden karkottamiseksi.

Koska tuska, puute ja kurjuus ovat lähtöisin meistä itsestämme, me voimme myös poistaa ne. Ja tämä tapahtuu varjotyöskentelyn avulla.

”Jos haluamme karkottaa varjomme, tehtävämme on oppia ajattelemaan vain kuolemattomia ajatuksia, vaikka elämme kuolevaisessa maailmassa. Korkeammat ajatusmuotomme nostavat planeetan värähdettä, ja sen seurauksena maailma muuttuu.”

Marianne Williamson

Kuuluisia varjohahmoja

Jotta ymmärtäisimme paremmin, millainen psyyken pimeä puoli on, ja mitä se voi saada aikaan, tarkastellaan sitä muutamien historiallisten ja fiktiivisten henkilöhahmojen kautta.

Tosielämästä ja populaarikulttuurista löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, millainen on varjon arkkityypin ruumiillistuma.

Sellaiset kuuluisat diktaattorit ja hirmuhallitsijat kuin Josif Stalin, Saddam Hussein, Benito Mussolini, Muammar Gaddafi, Mao Zedong ja Kim Jong-un ilmentävät kukin omalla tavallaan ihmisessä vallalle päässyttä pimeää puolta.

Vastaavia esimerkkejä fiktion puolelta ovat muun muassa Lordi Voldemort (Harry Potter), Darth Vader (Tähtien sota) ja Sauron (Taru sormusten herrasta).

Näitä henkilöhahmoja yhdistävät äärimmäinen itsekeskeisyys, ahneus, vallanhimo, pelolla hallitseminen, väkivaltaisuus, eriävien mielipiteiden tukahduttaminen, totuuden manipulointi, sekä pyrkimys rakentaa ympärilleen henkilökulttia.

Joskus yksittäisen ihmisen varjo kasvaa valtaviin mittasuhteisiin. Kun se ottaa ihmisestä kuristusotteen, syntyy pahimmassa tapauksessa Adolf Hitlerin kaltainen diktaattori, joka tuhoaa miljoonien ihmisten elämän.

Varjon voima on tuhovoimaa. Se on aggressiota, väkivaltaa ja sabotaasia, joka voi suuntautua joko sisään- tai ulospäin.

Edellä luetellut henkilöt ovat esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun varjo kasvaa massiiviseksi ja hallitsemattomaksi, ja purkautuu ulospäin kuin räjähtävä tulivuori.

Varjon tuhovoima suuntautuu kuitenkin useammin ihmiseen itseensä, sillä itseään on kaikkein helpointa satuttaa.

Itsetuhoinen varjo on kuin nälkäinen rotta, joka nakertaa pala palalta ihmisen itseluottamuksesta.

Se saa meidät epäilemään omia kykyjämme ja saavutuksiamme, ottamaan uhrin roolin ja olemaan heikkoja ja avuttomia, sekä hautautumaan erilaisiin addiktioihin, pakkomielteisiin ja fobioihin.

”Jokainen addiktion muoto on pahasta, olipa kyseessä sitten alkoholi, morfiini tai idealismi.”

Carl Jung

Itsetuhoisesti käyttäytyvästä varjosta löytyy runsaasti esimerkkejä tosielämästä ja populaarikulttuurista. Ajattele vaikkapa Marilyn Monroeta, Janis Joplinia, Kurt Cobainia, Amy Winehousea, Narkissosta, Dorian Greyta, tai Elsaa (Frozen).

Itsetuhoisen varjon tarina on traaginen. Kaunis ja lahjakas ihminen ajaa itsensä tuhon partaalle uskottelemalla itselleen, että hän on huono, ruma ja viallinen, eikä hänestä ole mihinkään.

Tai vaihtoehtoisesti hän tiedostaa oman loistavuutensa vähän liiankin selvästi, jää oman peilikuvansa vangiksi, ja nääntyy sen äärelle.

Kaunotar ja hirviö on vanha ranskalainen lastensatu, jossa rumaksi pedoksi muuttunut prinssi telkeytyy linnan muurien sisäpuolelle häpeämään itseään ja odottelemaan hidasta tuhoutumistaan.

Onneksi paikalle osuu hyväsydäminen prinsessa, joka onnistuu pelastamaan hänet. Prinsessa valaisee pedon varjoa pelottomuudellaan, kärsivällisyydellään ja myötätunnollaan, ja vähitellen se lakkaa olemasta.

Kun peto muistaa todellisen itsensä, hän muuttuu takaisin komeaksi prinssiksi.

Tämä tarina on mielestäni hyvä esimerkki varjon itsetuhoisesta voimasta ja siitä, miten sen voi voittaa rakkauden avulla.

Varjo on kuin hämähäkinverkko

Jotta voisimme välttyä varjon liialliselta paisumiselta omassa sisimmässämme, meidän on hyvä ymmärtää, miten se toimii ja mitkä asiat sitä ruokkivat.

Deepak Chopra korostaa, että meidän on tärkeää ymmärtää varjon olevan ihmisen omaa aikaansaannosta. Siten voimme alkaa kantaa siitä vastuuta, työstää sitä, ja valjastaa se palvelemaan elämää.

Varjo ei ole mikään mystinen riivaaja tai sänkysi alla lymyävä mörkö, vaan psyyken ulottuvuus, jonka kukin meistä muodostaa itse. Varjon alkuperäisenä, jalona tarkoituksenahan oli suojella meitä tuskalta.

Yksinäisyyden, pelon, kykenemättömyyden, häpeän, arvottomuuden, riittämättömyyden, vihan, surun ja muiden sen kaltaisten tunteiden aiheuttamalta riipivältä tuskalta.

Varjon valta kasvaa hitaasti ja salakavalasti aikojen kuluessa, sillä se on mestari piiloutumaan erilaisten uskottavien selitysten, valkoisten valheiden ja muiden petollisten naamioiden taakse.

Se on kuin syöpä, joka alkaa yhdestä seonneesta solusta ja leviää pikkuhiljaa ympäri kehoa.

Tai kuin alkoholismi, joka saa lähtölaukauksensa yhdestä teini-iässä salaa juodusta keskiolutpullosta, ja päätyy jalattomana ja hyljeksittynä katuojaan.

”Vaatii rohkeutta katsoa syvälle itseensä, mutta emme saavuta todellista vapautta ja rauhaa ennen kuin teemme niin.”

Marianne Williamson

Tehdään pieni mielikuvamatka ihmisen psyykeen eli ”pään sisälle”.

Ajattele sisäistä todellisuuttasi talona, jossa on monta kerrosta ja monia huoneita. Tietoinen mieli asuttaa niistä useimpia, ja niissä me hääräilemme suuren osan valveillaoloajastamme (nykykäsityksen mukaan ihminen ajattelee päivässä noin 70 000 ajatusta).

Mutta kun laskeudumme kellariin, astumme alitajuntaan eli mielen tiedostamattomaan osaan.

Se on unien, tukahdutettujen tunteiden ja muistojen, negatiivisten uskomusten, hukattujen lahjojen ja muun tietoisen mielen tuolle puolen painuneen aineksen maailmaan. Sieltä löytyvät myös varjon alkujuuret.

Varjon voi ajatella olevan kuin hämähäkinseitti, joka häilyy tietoisuuden ja tiedostamattomuuden rajamailla. Kellarissa seittiä on runsaasti (se on hämähäkin pesäkolo), mutta on sitä siellä täällä muuallakin mielemme huoneissa.

Kun hämähäkinseittiin osuu jotakin, mikä saa sen langat värähtelemään, hämähäkki kipittää oitis katsomaan mitä tapahtuu. Näin toimii myös varjon seittiverkosto.

Jokin arkinen tapahtuma kuten lapsen itku, edessä hidasteleva auto tai puolison katse voi toimia ärsykkeenä, joka saa varjosi aktivoitumaan ja sisäisen hämähäkkisi (egominän) syöksymään paikalle.

Ja jos egosi katsoo aiheelliseksi reagoida ärsykkeeseen, se kietoo saaliinsa niihin aineksiin, joista varjon verkko on kudottu.

Esimerkiksi jos varjominässä on paljon tukahdutettua vihaa, saatat reagoida tilanteisiin varsin aggressiivisesti.

Hän vastaa lapsen itkuun komentamalla tätä olemaan hiljaa, heiluttelee keskisormea toiselle autoilijalle, ja tiuskaisee vihaisesti puolisolleen.

Jos varjominä sisältää runsaasti häpeää ja syyllisyyttä, henkilö voi suhtautua itseensä ja toisiin ihmisiin jyrkän tuomitsevasti.

Hän saattaa syyllistää lasta tämän itkusta (”no mitä sinä siinä pillität, isot pojat eivät itke”), marista siitä kuinka surkeita naiset ovat ratissa, ja kiirehtiä todistelemaan puolisolleen, että missä ikinä tämän ongelma on, niin ei ainakaan hänessä.

Tämä kaikki tapahtuu salamannopeasti ja tiedostamatta.

Usein reagoimme kohtaamiimme ärsykkeisiin niin nopeasti, ettei tietoinen mielemme – ja etenkään sen harkitseva, myötätuntoinen ja rakastava puoli – ehdi lainkaan mukaan tapahtumien kulkuun.

Muista tämä seuraavan kerran kun löydät itsesi äksyilemästä läheisellesi ja ihmettelet, mitä oikein tapahtuu. Oman varjokäytöksen tiedostaminen on nimittäin avain siitä vapautumiseen.

Opettelemalla tuntemaan oma varjopuolemme, ja tunnistamalla siitä aiheutuvan ”luontaisen” tapamme reagoida erilaisiin tilanteisiin, meille aukeaa vaihtoehtoja.

Voimme valita, jatkammeko edelleen varjon ja egon automaattiohjauksella, vai opettelemmeko uusia, positiivisempia tapoja ajatella ja toimia.

Varjominään pätevät seuraavat asiat:

  • Varjojen verkon tärkeintä rakennusmateriaalia on pelko, ja tähän ydinsäikeeseen ego nivoo kaikenlaiset negatiiviset kokemukset.
  • Varjo itsessään on voimaton, sillä pelko on vain tunne. Varjominän vaikutusvalta perustuu siihen, että pelko saa taakseen ajatuksen voimaa.
  • Varjominän verkossa kaikki asiat ovat yhteydessä toisiinsa, joten yhden seitin purkaminen vaikuttaa koko verkkoon.
  • Varjo laajenee sitä mukaan, kun ego kasvaa. Ja mitä suuremmaksi ego kasvaa, sitä enemmän varjo laajenee.
  • Jos varjo saa olla vapaasti, se todennäköisesti kasvaa ajan myötä.
  • Varjosta voi olla mahdotonta päästä kokonaan eroon, mutta sen kasvua voi hillitä. Näin varjo ei pääse valtaamaan liian suurta osaa sisäisestä todellisuudestasi.

Nämä seikat ovat tärkeitä johtolankoja pohdittaessa, miten egon ja varjominän vaikutusvaltaa voi vähentää varjotyöskentelyn avulla. Ja siihen syvennymme lisää artikkelisarjan seuraavassa osassa.

”Varjon aikakausi voi päättyä, kun valitsemme erillisyyden sijasta ykseyden. Jakautuneen minuuden kohtalo on omissa käsissämme.”

Deepak Chopra

Oletko sinä tehnyt varjotyöskentelyä? Tai nousiko sinulle kysymyksiä tai kommentteja artikkelin pohjalta? Jätä viestiä alle.

♥ Anna ♥

Lähteet

Deepak Chopra, Debbie Ford & Marianne Williamson, Varjominä. Löydä kätketty voimasi. Basam Books, 2010.

Lue lisää

Marraskuun taroskooppi & voimakivet

Se Oikea auttaa sinua kasvamaan ihmisenä

Voimaannuttava tarot – löydä sisäiset voimavarasi korttien avulla

5 tehokasta harjoitusta intuition vahvistamiseen

Testaa itsesi

Tiedätkö, minkä värinen on aurasi? Tee Lumoisan testi!

Testaa kuinka intuitiivinen olet!

Testaa, kuka tarotpakan Kuningattarista olet!

Kuvat

Artikkelin kuvat Unsplash ja Pixabay.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti!