Ylipappi kutsuu sinua etsimään todellista itseäsi

Ylipappi on tarotpakan viides valttikortti. Se kutsuu sinua pohtimaan yhteiskunnallista asemaasi ja sitä, millaisia tunteita ja ajatuksia se sinussa tällä hetkellä herättää. Rohkenetko olla avoimesti oma itsesi, vai piiloudutko sovinnaisten roolien taakse?

Me ihmiset haluamme luonnostamme kuulua joukkoon, ja tuntea olevamme tärkeitä ja arvostettuja. Usein kokemus omasta merkityksellisyydestä kytkeytyy tiiviisti sosiaalisiin suhteisiin ja erityisesti siihen, miten koemme toisten ihmisten näkevän meidät.

Melkeinpä jo äidinmaidosta imemme ensimmäisiä käsityksiä siitä, millaisia meidän pitäisi olla.

Jossakin vaiheessa elämänpolkuasi saatat kuitenkin huomata, ettet syystä tai toisesta sovi ”kunnon kansalaisen” muottiin. Ehkä jäit juuri työttömäksi, koit raastavan avioeron huoltajuuskiistoineen, tai et päässyt yhteenkään niistä monista opiskelupaikoista, joihin sinnikkäästi hait.

Ehkä et lukuisista yrityksistä huolimatta onnistu tulemaan raskaaksi. Tai et löydä edes sopivaa parisuhdekumppania perheen perustamista varten, vaikka täytit jo aikaa sitten 30 vuotta (ikäkriisin paikka)! Ehkä heräsit tänä aamuna, ja tunnustit viimein itsellesi olevasi homoseksuaali. Tai jouduit myöntämään, ettei maailmankatsomuksesi ole yhtään samanlainen kuin sukulaisillasi.

Identiteettikriisi on seurausta siitä, ettei ihminen koe istuvansa siihen käsitykseen, mikä hänelle on aikojen kuluessa muodostunut ”kunnon kansalaisesta” tai ”hyvästä ihmisestä”.

”Hyvän ihmisen” muotti on suurelta osin alitajuinen kokoelma elämän varrella (erityisesti lapsuudessa) imettyjä vaikutteita ja uskomuksia, joiden pohjalta ihminen yrittää sopeutua ympäristöönsä ja vastata sen odotuksiin. Se on uskomuskokoelma, joka pyrkii vastaamaan kysymykseen: millainen minun odotetaan olevan.

Tässä muotissa on kuitenkin monia ongelmia. Ensinnäkin, se ohjailee toimintaasi ja päätöksentekoasi pitkälti pinnan alta eli alitajunnasta käsin, naamioituen kyseenalaistamattomaksi totuudeksi tai ”persoonallisuuspiirteeksi”.

Kun ystäväsi pyytää sinua lenkille ja kieltäydyt sanoen ”en minä pysty, en ole koskaan ollut urheiluihmisiä”, rajoitat mahdollisuuksiasi juuri tällaisiin uskomuksiin perustuen.

”Hyvän ihmisen” muotissa ongelmallista on myös se, että se perustuu ulkoapäin opittuihin käsityksiin, joista monet ovat pahasti vanhentuneita, ja vielä useammat karkeita yleistyksiä. Ja onpahan joukossa myös sellaisia mielipiteitä, joista on suoranaista vaaraa toisille ihmisille ja koko maapallon hyvinvoinnille!

Esimerkiksi ympäristölle haitallisen työn tekeminen saatetaan oikeuttaa sillä, että ”on pakko ansaita elanto”. Tähän selitykseen vedotaan niin yksilötasolla kuin laajemmassa mittakaavassa. Aina on kuitenkin olemassa vaihtoehtoja.

Yhteiskunta perustuu yhteistoiminnalle, joten ihmisten yksilöllisiä tarpeita ei sen kannalta ole niin tärkeää ottaa huomioon. Sen sijaan joitakin ominaisuuksia kuten tottelevaisuutta, työteliäisyyttä ja kuluttajuutta on yhteiskunnan (ja markkinavoimien!) näkökulmasta hyödyllistä pyrkiä kansalaisissa edistämään.

Joskus onkin valaisevaa kysyä itseltään: kuka/mikä hyötyy pohjimmiltaan eniten siitä, että olen sellainen kuin olen, ja teen sitä mitä teen? Jos vastaus karkaa kovin kauaksi sinusta itsestäsi, tiedät olevasi heikoilla jäillä.

On hyvä huomata, että ”kunnon kansalaisen” muotti ei ole kaikille sama. Ei ole mitään yhteisesti vaikkapa suomalaisten kesken jaettua mielipidettä siitä, millainen on ”hyvä ihminen”. Näkemyksesi ihanteellisesta ja tavoiteltavasta ihmisyydestä on rakentunut sen mukaan, millaisessa kulttuuriympäristössä olet viettänyt aikaasi erityisesti lapsena, ja millaisia vaikutteita olet sitä kautta poiminut itsellesi.

Tästä seuraa, että sinun käsityksesi ”hyvästä ihmisestä” voi poiketa rajustikin seinänaapurisi mielipiteestä, vaikka teillä vaikuttaisi päällisin puolin olevan hyvin paljon yhteistä.

Ja siitä päästäänkin ehkä kaikkein tärkeimpään pointtiin: vaikka olisit millainen, et voi koskaan miellyttää kaikkia ihmisiä. Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen näkemyksensä (uskomusrakennelmansa) ”hyvästä ihmisestä”, joten kaikkien miellyttäminen on yksinkertaisesti mahdotonta.

Niinpä on paras lopettaa sen murehtiminen, mitä muut ajattelevat sinusta.

Jos sinulla on taipumusta olla huolissasi muiden ihmisten mielipiteistä, ota seuraava ajatus ja kiinnitä se jääkaapin oveen: 95 prosenttia kohtaamistasi ihmisistä ei ajattele sinusta mitään sen kummempaa. Ja jos lähipiirisi eli loput 5 % ovat sinulle niitä oikeita ihmisiä, he suhtautuvat sinuun positiivisesti, toivovat sinulle hyvää ja tukevat unelmiesi toteutumista.

Siinä vaiheessa kun huomaat, että sinussa on muutakin kuin sinulta odotetaan (tai oikeammin, mitä kuvittelet muiden odottavan sinulta)… kun huomaat, että todellinen minäsi voi poiketa rajustikin ”kunnon kansalaisen” muotista… voit onnitella itseäsi. Olet juuri ottanut tärkeän askelen kohti tiedostamista ja eheytymistä.

Samalla epämääräinen tyytymättömyyden tai tyhjyyden tunne saa luonnollisen selityksen: jos tekemäsi valinnat eivät ole linjassa todellisen itsesi kanssa, kärsit sisäisestä ristiriidasta.

Alussa matka itseen saattaa olla kivulias ja hankala. Tunnet ehkä syvää häpeää ja syyllisyyttä pohtiessasi, onko sinussa jotakin vikaa kun et sovi ”normaalin” rajoihin. Saatat tuntea halua kieltää ristiriitaiset tuntemuksesi, ja palata takaisin entisiin kuvioihin. Mutta jatka sinnikkäästi eteenpäin!

Kun tiedostamisen polulle on kerran lähtenyt, sieltä on mahdotonta palata takaisin lähtöpisteeseen samana ”vanhana itsenään”. Kulissien paljastuttua itseään on äärimmäisen vaikea enää huijata hiljaiseksi, ja tyytyä esittämään valheellista roolia. Voit hieman lykätä prosessia piilottamalla pääsi pensaaseen, mutta lopulta elämä kutsuu sinut takaisin oman totuutesi äärelle.

Identiteettikriisin onkin mielekkäämpää suhtautua mahdollisuutena kasvaa ja tulla sinuiksi Sielusi kanssa. Sen ainutlaatuisen perusolemuksesi kanssa, mikä sinussa on aitoa ja pysyvää.

Kaikkea ei tarvitse hoitaa kerralla kuntoon, eikä se ole edes mahdollista, sillä kasvaminen omaksi itseksi on elämänmittainen prosessi. Lähesty itseäsi kuten sipulia, kuorien sitä esiin kerros kerrokselta. Hitaasti, varovasti ja lempeästi. Ja anna kyynelten tulla, jos siltä tuntuu. Useinhan sipulia kuoriessa näin käy.

Kuka minä olen? Mitä minä haluan? Mistä minä pidän? Mistä minä en pidä, ja miksi? Nämä ovat niitä tärkeitä kysymyksiä, joihin lähdet etsimään vastausta sisäisen sipulisi sisältä.

Vapautat valtavasti elinvoimaa käyttöösi tulemalla siksi ihmiseksi, joka syvällä sisimmässäsi olet. Sillä vaikket välttämättä edes huomaisi sitä, on tosi raskasta esittää erilaisia rooleja päivästä ja vuodesta toiseen. On hirveän kuluttavaa kieltää aidot halunsa ja tarpeensa, ja koittaa väkisin pitää niitä ei-toivottuja ominaisuuksia, toiveita ja unelmia piilossa.

Sillä sydämessäsi tiedät näytteleväsi ja salailevasi, vaikka tietoinen mielesi ei sitä selkeästi tiedostaisikaan.

Kun otat rohkeasti selvää siitä, kuka todella olet ja mitä haluat elämältäsi, palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Kaaoksen tilalle tulee selkeyttä ja tasapainoa, ja se energia jonka sidoit kulissien ylläpitoon, vapautuu käytettäväksi sinun korkeimmaksi parhaaksesi. Voit valjastaa tämän ”ylimääräisen” elinvoiman omien unelmiesi tavoitteluun ja todellisen kutsumuksesi seuraamiseen.

Universumi tarvitsee sinun ainutlaatuisia kykyjäsi, joten älä enää piilota kynttilääsi vakan alle. Anna valosi loistaa maailmaan!

♥Anna♥

 

KUVAT

Pixabay ja Unsplash

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti!